Zorayda, Femorista

Nimi | Zorayda
Merkitys | ?
Kutsutaan | Zoray

"Ylimielisyyden puuskassaan solakka, mutta lihaksikas pohjan neito keikautti urosmaisen ruumiinsa kevyesti puun alla oleskelevan koirasuden eteen. Hieman vääristynyt hymy kasvoillaan arpinen naaras tarkasti hyvin nopeasti toisen, todeten nartun aina uudelleen vaarattomaksi."

Ulkonäkö

Zorayda on perinyt suvussaan olevilta muinaiskoiraroduilta paljon tarpeellisia ominaisuuksia. Rhodesiankoiran lihaksikkuus, kestävyys ja voima, Kaanaankoiran valppaus ja nopea reaktiokyky sekä Shikokun uljaus yhdistyvät Zorayn muodossa. Enemmän soturitar kuitenkin muistuttaa urosta ulkomuodoltaan, eikä siksi välttämättä herätä lämpimiä tunteita uroksissa; pikemminkin kunnioitusta ja pelkoa. Perittyjen ominaisuuksien mukaan naaras on kestävä, sekä voimakas. Leijonanmetsästäjien verellä kaadetaan isokin köriläs, jos on tarpeen. Punaturkki käyttää myös melko hyvää nopeuttaan hyödyksi monissa tilanteissa. Myös vahvat leuat takaavat edun taisteluissa. Zoray tosin käyttää leukojaan melko ahkerasti, mistä syystä se kärsii ajoittain pistelevästä kivusta leukaperissä.

Naaras on koko korpaltaan hyvin kehittynyt ja sopusuhtainen neito. Säkä on 69 cm, paino 33 kg. Korvat ovat kauniisti päähän kiinnittyneet ja eteenpäinsuuntautuneet kolmiot. Niska on vahva, samaten selkä, mitä tarvitaankin, jos taivoitteena on rääkätä jokainen uros henkihieveriin. Häntä on kauniisti selän ylle kaareutunut. Turkin värit myötäilevät luonnollisia värejä ja tuovat kauniisti mieleen ruska-ajan mantereella. Pääosin turkitus on punertavaa, peittyen tietyissä kohdissa harmahtavaan ruskeaan. Kuonosta selän perukoille kulkee musta leveä raita. Väri peittää myös koko hännän ja tuo vivahtelua muuten syksyiseen turkkiin. [17]
[Ääninäyte]

Luonne

Ensivaikutelma Zoraydasta on usein positiivinen. Narttu on iloinen persoona ja vieraille avoin, eikä se vaikuta alkuunkaan ujolta tai epävarmalta. Zorayda on melko puhelias ja usein äänessä, mutta vaikka melko aurinkoisen oloinen persoona onkin, saavat vieraat varmasti pian huomata, että narttu ei suinkaan ole kauhean kohtelias tapaus, vaikka perusluonteeltaan kiltihkö onkin. Se ei mielistele muita tai huvikseen teitittele, vaan on pikemminkin aika rääväsuinen. Narttu on suorasanainen ja jopa töykeä sille päälle sattuessaan, eikä se aina jaksa ajatella sanojensa seurauksia. Sitä voisi pitää myös hiukan häijynä, mutta tarkempi kuvaus olisi varmaan kovaluonteinen ja itsepäinen, narttukoira kuin ei tosiaankaan ole mikään nynny ja helposti hallittava. Vaan agressiivisuuteen tätä ei pidä sekoittaa, Zorayda ei ole ääripäätäkään, eli tappeluista nauttiva sekopää. Zoray on rehellinen, eikä se pidä valehtelijoita kovinkaan suuressa arvossa. Narttu arvostaa seuralaisiltaan rehellisyyttä ja sitä, että kykenee sanomaan asiat suoraan, huolimatta siitä, kuinka tylyä se tietyissä tilanteissa olisi. Zorayda ei kuitenkaan ole mitenkään pakkomielteisen rehellinen, eikä se pistä pahakseen parin valkoisen valheen heittämistä, mikäli se vain narttua itseään hyödyntää. Zoray on nimittäin hyvin ovela ja älykäs tapaus. Se pelaa usein omaan pussiinsa ja pyrkii ottamaan hyödyt itselleen. Koira on nokkela selviämään tilanteesta kuin tilanteesta. Zorayda ei kuitenkaan ole mitenkään kauhean pitkäpinnainen tapaus ja mikäli seuralainen heittäytyy rasittavasti, narttu osaa kyllä vastata terävällä kielellään ja pistävällä sarkasmilla varsin nopeasti takaisin. Varsinkin huonotuulisena sarkasmia putkahtelee hyvinkin helposti Zorayn lauseisiin.

Zoraydalla on kyllä myös pehmeämpikin puoli: Se nimittäin pitää pennuista. Narttu pitää pieniä koiraeläinvauvoja suloisina, vaikka kasvaessaan suloisuus muuttuu Zorayda mielestä enemmän ärsyttävyydeksi, vaikka tietenkin riippuu tapauksesta. Mutta vaikka Zorayda tykkääkin toisinaan viettää aikaa vieraiden pentujen seurassa, ei se omia pentuja halua saada, eikä perheen perustaminen kuulu sen unelmiin saati tavoitteisiin. Narttu ei myöskään ihastu helpolla, eikä se ole järin romanttinen persoona. Vaatii paljon aikaa saada Zorayda hurmaantumaan ja täytyy tosiaan olla jollain tapaa erityinen uros, ei siis suinkaan mikään tyhjäpäinen naaraiden perässä loikkiva nuorukainen. Zorayda saattaa torjuvalla asenteellaan vahingossa aiheuttaa sydänsuruja muille, mutta ei se sitä tahallaan tee. Ei narttu koe itseään mitenkään viehättävänä, eikä se flirttailekaan kovin usein.

Zoray, huolimatta siitä, että pitää seurasta, ei pistä pahakseen yksinään olemistakaan. Narttu pitää rauhallisuudesta ja hakeutuu isoista ryhmistä mielummin omiin oloihinsa tai sitten kahdenkeskeisiin jutteluihin. Zorayda rakastaa etenkin kuutamoöitä, jolloin se viettää mieluiten aikaa rentoutumassa ja kuuta katsomassa. Zorayda saattaa vaikuttaa hiukan erakkomaiselta ja jos nartun luonnetta tarkemmin ajattelee, ehkä se onkin sitä vähän. Yksinään se viihtyy parhaiten ja silloin sillä on enemmän aikaa miettiä asioita. Zoray myös - kuuta rakastaessaan - nukkuu mielummin päivisin ja valvoo öisin, minkä vuoksi se ei aina edes tapaa juttuseuraa hereillä ollessaan, mutta eipä se Zoraydaa kauheasti haittaakaan.

Zorayda on melko dominoiva tapaus. Se ei halua olla muiden alistettavana tai käskytettävänä, vaan mielummin on itse johtaja ja hallitsee muita. Varsinkin yhtään heikompitahtoisten seurassa Zoray ottaa hyvin helposti ohjat käsiinsä ja osaa tarvittaessa jopa manipuloida melko ovelasti. Koira äityy myös toisinaan hiukan pomottelevaksi, varsinkin uroksia kohtaan. Uroksille se ehdottomasti haluaa näyttää, ettei ole heikko ja diivanartut ärsyttävät sitä. Zoray ei anna muiden sotkea elämäänsä, vaan tärkeät asiat hoitaa mieluiten itse. Sen luottamus on hiukan hankala voittaa puoleensa ja Zorayda osaa olla epäileväinenkin. Se ei luota ihan kehen tahansa ja se osaa kyllä nähdä aika hyvin valheiden läpi, joten helposti sitä ei höynäytetä. Zoray inhoaa sitä, että häntä aliarvioidaan tai pilkataan, tai vaikka sorsitaan. Narttu ei väkivaltainen ole, mutta siitä huolimatta saattaa käydä kimppuun, mikäli joku tarpeeksi sen nenille hyppii. Zoray on siis hiukan arvaamaton ja se saattaa suuttua helpostikin, jos osaa oikeilla asioilla sitä härnätä. Suuttuessaan tämä on myös kärkäs kiroilemaan, minkä voisi pistää töykeyden piikkiin. Ei ole kovinkaan tavallista, että suuttuessaan Zoray manailee vastaantulijat ja sylkee kirosanoja ja loukkauksia tuon tuosta. ('Mitä helvettiä sä mulkkaat?' 'Mee muualle, perkeleen turvenuija.') Narttu ei ole mikään ihan vaaraton vastus, sillä se käsittelee asettaan äärimmäisen taitavasti ja todella tietää, mitä sillä voi saada aikaan. Zorayda saattaa myös tappaakin, mutta vain, jos kokee olonsa tosiaan uhatuksi: Ei siis pelkästään hetken mielijohteesta tai pikku vihastumisesta.

Zoraydaa vaivaa kuitenkin yksi ongelma, joka ei tosin normaalitilanteissa tule esille. Naaraalla ei ollut erityisen onnellinen lapsuus ja äitinsä kasvatus oli todella tiukkaa, minkä vuoksi Zoray on hiukan solmussa tunteidensa kanssa ja kokee siitä voimakasta ahdistusta toisinaan. Tämä tulee esille, mikäli joku solvaa häntä tai käy piikittelemään menneisyydestä, tai sitten tuo mieleen menneisyyden jollain muulla, negatiivisella tavalla. Muiden ahdistuneisuushäiriöiden tavoin kohtaus aiheuttaa Zoraydalle hengenahdistusta ja vapinaa, sekä myös kakomista. Välillä kohtaukset ovat voimakkaampia, välillä heikompia, mutta joka tapauksessa Zoray pyrkii aina mahdollisimman nopeasti pääsemään eroon sen aiheuttajasta, helpottaakseen oloaan. Usein tämä hoituu väkivallalla, mitä koira ei tosiaan pelkää käyttää, sillä kohtaus ikäänkuin "sumentaa järjen". Kohtauksen aikana naaras saattaa jopa tappaa, vaikka ei sitä normaalissa tilassaan tekisikään. Zorayda tietää hämärästi ongelmastaan, mutta ei tarkasti tiedä, mitä se on, vaan tila on enemmänkin unenomainen ja epätodellinen jälkeenpäin. Zoray ei muista, mitä on tehnyt ahdistuneisuushäiriön aikana. [54]
Luonteen kirjoittanut ohjeideni pohjalta© SiuSiu, isot kiitokset!

Themet: Rammstein - Mein Herz Brennt, Apulanta - Aggressio, Nighwish - Amaranth (instrumental-versiona)

Menneisyys

Kaikki sai alkunsa, kun muuan nuori kaanaankoiranaaras Nerla eksyi vaarallisten merivirtojen mukana Alaskaan. Se kulki hytisten erämaassa, kunnes löysi lajitovereita ja tiesi, että jos hän ei saisi niiltä suojaa tai turvapaikkaa, hänen tarinansa olisi lopussa. Muutamasta villikoirasta ja sudesta koostuva ryhmä otti kuitenkin Nerlan iloisesti vastaan ja lupasi suojella naarasta. Valtaosa tästä pienestä ryhmästä, jota myös Vienton värvääjiksi kutsuttiin, oli vahvoja, hyväkuntoisia uroksia. He eivät kuitenkaan millään tavalla osoittaneet olevansa intiimillä tavalla kiinnostunut uudesta tulokkaasta, mikä saikin Nerlan rauhoittumaan huomattavasti. Se oletti Vienton olevan hyvä johtaja, kun alaisensakin olivat noin tyyniä. Kyse oli kuitenkin aivan muusta. Vienton luo saavuttuaan, Nerla hätääntyi täysin ja sai värvääjät hermostuneeksi. Jokaisella naaraalla tässä kolmikymmenpäisessä laumassa tuntui olevan lavassa samanlaiset arvet. Ja Viento itse oli arpinen uroo, vierellään kaksi saman turkinvärin omaavaa. "Tervetuloa valtakuntaani, arvon Nerla-neiti. Tässä ovat veljeni Veis ja Valer." Vientoa pienemmät urokset nyökäyttivät päätään. ja katsoivat merkitsevästi toisiinsa. Viento hypähti murahtaen alas kallioseinämän syvennyksestä. Nerla näki, että tämä kookas uros omasi huomattavasti vyötärönympärystä, mutta silmät olivat pikemminkin julman näköiset, pienesti kuitenkin flirttailevat. "Niin.. Nerla. Tarvitsisin rinnalleni jotakuta ja sinä vaikutat vahvalta." Se sanoi ja sivusilmällä katsoi muutamia värvääjien joukossa olevia naaraita, jotka luimistivat inhoten korviaan. Nerla suostui ja rakastavaiset saivat yhdessä naaraspennun. Vaikka Nerla oli onnellinen, se ei voinut olla huolestumatta Vienton himoitsevasta katseesta, kun se katsoi Zoraydaksi nimettyä pentua.

Sitten tapahtumat saivat uuden käänteen. "Nerla." Vienton ääni oli käskevä ja luimistellen Nerla istuutui kuuntelemaan. "Minun on vanhimpana suotava veljilleni oikeus saada jälkeläisiä.." Uros aloitti ja sen ivallinen hymy oli kuin irvikuva siitä hymystä, jolla uros oli hurmannut tämän. "Sinä alistuit minulle ja henkesi kautta vannoit tottelevasi minua. Siksi määrään, että sinä saat kunnian kantaa veljieni veriperillisiä." Se sanoi vakuuttavasti, mutta isoine tassuineen ja ihroineen lyttäsi rakastajansa maahan yhdellä iskulla ja nyökäten antoi luvan veljilleen. "Viento! Minä en suostu tähän!" Nerla karjui ja juoksi pois kallioseinämiltä, lumisten vaahteroiden sekaan. Viento oli julmasta olemuksestaan huolimatta melko lempeä, eikä halunnut satuttaa naarasta. Niinpä se käski erään metsästäjän huumata Nerla tietyillä yrteillä, jotta veljet saisivat haluamansa. Näin tapahtui.

Nerla synnytti kaksi tervettä urospentua, mutta kauhukseen sai kuulla, että Veis ja Valer olivat murhanneet Vienton, sillä tämän lempeys oli kuvottanut niitä. Nyt ne ottivat Vienton valtakunnan duodiktaattorimaisen hirmuvallan alle. Kaanaankoiranaaras ei alistunut tähän ja kasvatti jälkeläisiään vihalla ja kovalla kädellä. Se kasvatti Zoraydasta tunteidenvihaajan ja sanoi, että maailmassa ei tarvittu rakkautta, vain vihaa ja itsekuria. Nuoremmille uroksille se syötti pajunköyttä, sanoen, että jokainen, joka ei totellut heitä, oli päästettävä päiviltä. Lopulta näistä kaikista tuli perinpohjin kieroutuneita - paitsi Zoraydasta. Todellisuudessa se oli pennuista ainoa, jolla oli järki ja tunne-elämä säilynyt - se vain esitti kovaa, ollakseen äidilleen mieliksi. Nerlan raaka koulutus päättyi Veisin ja Valerin raakaan murhaan - sisarusten tassujen kautta. Naaras sai taposta myös kaksi muistoa; poskeensa pääkallon näköisen arpikudoksen ja lapaansa raksiarven. Tuo myös varasti tappamaltaan Veisiltä nykyisen aseensa. Tikarin. Kaikki lähtivät tapahtuman jälkeen omille teilleen ja Vienton valtakunta joutui johtajan puuttumisesta johtuvan sekasorron valtaan. Nerlakin nukkui vähitellen pois. Zorayda ystävystyi erään inuiti-heimolaisen kanssa. Poika tahtoi maailmalle ja aikoi kanootin turvin kellua valtameren mukana pois Alaskasta. Pojalta naaras sai hylkeennahasta tehdyn pienen kantoavun tikarilleen ja tuo kiinnitti sen etujalkaansa. Hän otti Zorayn mukaan, mutta melominen suuren koiran kanssa aiheutti pojan kuoleman. He olivat keskellä aavaa merta, kun saapui raju myrsky. Kanootti kellahti kumoon ja sekä poika, että koira vaipuivat pinnan alle. Oli vaarallista lähteä uimaan myrskyssä, mutta itsepäinen, elämänhaluinen narttu pisti kuolemaa vastaan ja alkoi uida paniikissa, toivoen, että kaikki ei päättyisi tähän. Kaukana siinsi saari ja naaras ui yhä kovempaa. Myöhemmin Zorayda heräsi. Se oli saaren rannassa- Andriaanan rannassa. [49]

Vanhemmat | Isä Viento, äiti Nerla. [NPC]
Kumppani | Ei ole.
Jälkeläiset | Ei ole.

Suhteet toisiin

→ Linkittömät kuolleet/poistuneet.

Trezésira Diora(hitodama) → Pitää toisesta.
Cazadór(Sparrow) → Neutraali.
Eyela(Ish) → -
Kekouan(Kaamoksensusi) → -

Saarella...

→ Saapui Andriaanalle 5.11.2011.

→ Zorayda rantautuu Andriaanalle, Djalan hiekkarannalle ja ensi töikseen tapaa Trezésira Dioran, jonka kanssa tunnelma kirenee huomattavasti. Paikalle saapuu myös Cazadór. Neitokaisten suhtautuminen tähän paikalle saapuneeseen urokseen ovat kuin kopioita toisistaan ja siksipä näillä alkaa uroksen lähdettya synkatakin hieman. Zésira houkuttekee Zorayta Lahkoon, mutta narttu kieltäytyy vielä toistaiseksi. Kaksikko eroaa ehkäpä jopa lämpimissäkin merkeissä, ainakin ilman mitään kireyttä. (Pelistä: Meren pelastama)
→ Kotiuduttuaan saarelle Zoray lekottelee Djalan nurmikentällä, puunrungon yllä. Se havaitsee saman tien paikalle saapuvan Eyelan.. Kesken! (Pelistä: Me ei lasketa laskuja)
→ Seuraavaksi on Carmis-lauman alueiden vuoro. Zorayda saapuu ruohoniitylle ja tapaa kuumeesta kärsivän Kekouanin. Kaksikon välillä on pieni jännite, joka kuitenkin laukeaa. Kekouan kysyy apua kuumeeseen ja Zoray puhdistaa uroksen haavat sekä hoitaa sitä parhaansa mukaan, jopa nukkuen sen vieressä. Aamulla uros onkin jo paremmassa kunnossa ja metsästää näille syötävää. Kesken! (Pelistä: Mitäs taivaalla näkyy?)

Pelaaja| Roihukorppi
Pelipaikka | Andriaana (Pelaan kyseisellä nartulla myös Town Hidingsissä, älkää siis hämmentykö, jos bongaatte samannimisen hahmon kummastakin roolipelistä!)